Aika ja kuolema

"Every day I look forward to waking up, the feeling that I've lived. I've already lived from the beginning to the end of life. When do I feel that the past is there?"

Kirjoittamani asiat liittyvät seuraavaan artikkeliin, joka innoitti syventymään aiheeseen: http://bigthink.com/robby-berman/biocentrism-says-time-and-death-are-illusions-youve-invented?utm_campaign=Echobox&utm_medium=Social&utm_source=Facebook#link_time=1462228392

Miten aivot käsittelevät aikaa ja tilaa? Ajatellaan siirtymää kahden paikan välillä. Siirrymme konkreettisesti paikasta A paikkaan B. Koemme ajan kuluvan. Emme voi vaihtaa paikkaa avaruudessa/tilassa siten, että olisimme samalla hetkellä sekä paikassa A sekä B koska aivot eivät kykene käsittelemään tätä. Käytännössä näin tietysti on (tai tarkemmin sanottuna olemme olemassa monessa eri paikassa yhtä aikaa, sillä emme varsinaisesti vaihda paikkaa avaruudessa). Mikäli näin olisi, kaikki elämässa tapahtuneet hetket ja tapahtumat koettaisiin samaan aikaan. Luonnollisesti tämä olisi kaoottista. Aivot luovat täten kaikkien tapahtumien välille illuusion jatkumosta. Kun ihminen muistelee asioita, niiden välille muodostuu aikaan sidottu linkki.

Tulevaisuuden tapahtumia ihminen ei muista, koska muistaminen liittyy aikaan ja aikaa ei ole oikeasti olemassa. Ihminen on olemassa menneisyydessä, nyt ja tulevaisuudessa siinä mielessä että ne käsitetään kaikki yhdeksi ja samaksi asiaksi: sarjaksi hetkiä, joilla ei ole aikarelaatiota.

Kuvitellaanpa seuraava esimerkki: Aika tuntuu kuluvan nopeammin, mitä enemmän päivän aikana on tapahtumia. Mistä tämä voisi johtua? Mitä enemmän aivoilla on käsiteltävänään erillisiä toisiinsa liittyviä asioita ja tapahtumia, sitä enemmän luodaan illuusioita jatkumoista. Toisin sanoen aivot tiedostavat ajan kulumisen sitä paremmin mitä enemmän yhteyksiä asioiden ja tapahtumien välille luodaan. Aika tuntuu kuluvan vielä nopeammin silloin, kun ihminen on uppoutunut tekemään jotakin eikä tiedosta yhtä hyvin muuta ympäristöään. Tämä johtuu siitä, että mitä intensiivisemmin ihminen tiedostaa oman olemassaolonsa ja yhteytensä asioihin ja tapahtumiin, sitä enemmän edellä mainittuja jatkumoita luodaan ja täten syntyy illuusio aikaan sidotuista tapahtumista ja itse ajasta.

Päinvastainen tilanne saattaa selventää asiaa: Kun päivän aikana on vähän tapahtumia ja pysymme enemmän paikoillamme, koemme ajan kulkevan hitaammin. Joinakin hetkinä jopa tuntuu, että aika "pysähtyy". Tässä tilanteessa aivomme eivät käsittele paljon peräkkäisiä tapahtumia, jolloin ei synny niin suuri tarve aikailluusion luomiselle. Hetki hetkeltä oma tilamme ei muutu niin paljon, että niiden (hetkien) välinen ero olisi merkittävä ajallisesti, koska sen koettu kuluminen perustuu nimenomaan erojen prosessointiin tapahtumien välillä.

Kun poistetaan ajan mahdollisuus toimia elämää luovana ja tuhoavana ilmiönä, ihminen elää tässä mielessä ikuisesti. Ympyrä tuskin on sulkeutunut, sillä kysymykset jättävät aina varaa epäilyksille ja ilman niitä ei ole mahdollisuutta löytää totuutta.